Meditoi kuin Buddha

Buddhan jäljillä.

Löydä onni ystävällisestä toiminnasta

ajahnbrahm
Ystävällisyys ennen kaikkea. Kuva: Nick Fewings

Anna palautetta: meditoikuinbuddha@gmail.com

Tämä julkaisu on neljäs osa sarjassa, jossa käsitellään jalon kahdeksanosaisen polun osia yksitellen.

Ystävällinen toiminta on buddhalaisen harjoituksen perusta.

Buddhalaisuudessa on kolmenlaista toimintaa, jotka ovat erottamattomasti nivoutuneet toisiinsa. Nämä ovat ajattelu, puhe ja fyysinen toiminta1.

Perimmiltään kaikki toiminta kumpuaa ihmisen tavasta katsoa maailmaa.

Tämä tarkoittaa sitä, että oikea ajattelu pohjaa oikeaa näkemykseen. Oikea ajattelu puolestaan johtaa oikeaan puheeseen ja puhe tekoihin2.

Jokaisen osa-alueen pitkäjänteinen työstäminen tekee elämästä mukavampaa ja takaa onnistumisen meditoinnissa.

Jos oma henkinen, verbaalinen ja fyysinen toiminta on linjassa Buddhan opetuksien kanssa, pitäisi meditoinnin onnistua kuin itsestään3.

Ja jos meditointi ei onnistu, pitäisi aina palata tarkastelemaan omaa käytöstä.

Oikea toiminta on turvapaikka

ajahnbrahm
Fiksut harjoitussäännöt ovat kuin huolellisesti rakennettu peruskivi. Kuva: Nick Fewings

Ajattelu siis johtaa puheeseen ja puhe tekoihin, mutta miten oikea fyysinen toiminta buddhalaisuudessa määritellään?

Buddhan mukaan oikea toiminta tarkoittaa yksinkertaisuudessaan pidättäytymistä tappamisesta, varastamisesta ja seksuaalisista väärinkäytöksistä.

Nunnien ja munkkien kohdalla jälkimmäinen kohta vaihtuu pidättäytymiseen kaikesta seksuaalisesta toiminnasta4.

Tämän lisäksi buddhalaisen harjoittajan tulisi välttää valehtelua ja mieltä sekoittavia päihteitä.

Näitä eettisiä periaatteita kutsutaan buddhalaisuudessa viideksi ohjesäännöksi, jotka ovat kaiken buddhalaisen harjoituksen perusta5.

Ohjesäännöt ovat kuitenkin vain kolikon toinen puoli. Tärkeintä on tarkastella ja puhdistaa omaa motiivia.

Esimerkiksi tappamisen kohdalla Buddha ei ainoastaan kehottanut pidättäytymään haitallisesta toiminnasta, vaan kannusti elämään “tunnollisesti ja ystävällisesti, sydän täynnä myötätuntoa kaikkia eläviä olentoja kohtaan”6.

Sama periaate pätee kaikkiin eettisiin ohjeisiin.

Buddhalaisuudessa oikeat perusmotiivit ovat anteliaisuus (alobha), ystävällisyys (adosa) ja ymmärrys (amoha). Väärät motiivit ovat puolestaan ahneus (lobha), inho (dosa) ja harhaisuus (moha)7.

Kuten aiemmassa tekstissä kerrottiin, suurin osa inhimillisestä toiminnasta on jossain määrin harmaata.

Tämä tarkoittaa sitä, että toiminnan taustalla on yleensä vaihtelevasti sekä kauniita että ei-niin-kauniita motiiveja.

Usein siis puhe “hyvästä” tai “huonosta” karmasta on liian mustavalkoista. Monesti toiminta on jotain siltä väliltä ja seuraukset ovat sen mukaisia8.

Oman mielen tarkastelu on kaiken A ja O.

sotaukraina
Joskus elämässä tulee eteen vaikeita valintoja. Kuva: Taras Chuiko

Oman mielen ja motiivien tarkastelu on siis tärkeämpää kuin sokea sääntöuskovaisuus.

Buddhalaisesta näkökulmasta ei voi usein suorilta käsin sanoa, onko jokin toiminta “oikein” tai “väärin”.

Tämä pätee vaikeisiin eettisiin kysymyksiin kuten aborttiin tai avustettuun kuolemaan.

Myös tällaisissa tilanteissa teko voi olla kaikkea synkän ja valoisamman väliltä riippuen siitä, mikä on aito motiivi tekojen taustalla.

Pattitilanteissa ei siis aina voi sanoa, mitä ihmisen “pitäisi tehdä”. Ihmisiä voi vain kannustaa tutkimaan huolelisesti omaa mieltään ja miettimään, mistä teot kumpuavat.

Useaan kertaan mainittu buddhalainen jaottelu synkkiin, valoisiin ja harmaisiin tekoihin on paikallaan myös tässä tilanteessa.

Buddha ei esimerkiksi oikeuttanut tappamista missään tilanteessa9, mutta on selvää, että eettinen lataus teon taustalla vaihtelee tilanteen mukaan.

Jos esimerkiksi vallanhimoinen diktaattori hyökkää valloitusaikein naapurimaahan, on teon lataus täysin erilainen kuin ihmisellä, joka pyrkii vain ja ainoastaan puolustamaan omaa maataan, viimeiseen asti välttäen ihmisten turhaa vahingoittamista.

Motiivien tarkastelu ja jatkuva pohdikselu antavat tällaisessakin tilanteessa mahdollisuuden lähestyä omaa elämää buddhalaisten periaatteiden mukaisesti.

Buddhalaisuudessa ei ole "käskyjä"

peili
Buddhalaisuudessa ihmisen on opittava tuntemaan itsensä. Kuva: Rishabh Dharmani

Joskus uskonnoissa törmää eettisiin ohjeisiin, jotka ovat kiveenhakattuja käskyjä.

Buddhalaisuus toimii hieman toisin.

Esimerkiksi viisi harjoituohjetta ovat nimenomaan ohjeita, jotka antavat selkänojan harjoitukselle.

Ne eivät ole ylemmän auktoriteetin julkilausumia absoluuttisia lakeja, vaan periaatteita, jotka tekevät elämästä mielekästä ja ruokkivat rauhaa sekä viisautta.

Lisäksi niiden seuraukset ovat äärimmäisen positiiviset, jos tarkasteluun otetaan jälleensyntymä10.

Buddhan mukaan viisi ohjesääntöä ovat ikiaikaisia periaatteita, joita viisaat ylistävät. Hän nimitti niitä “ylivuotavaksi hyvyydeksi”11.

Ohjesäännöt ovat turvapaikka, josta löytää aitoa lohtua ja moitteetonta onnea elämän kaaoksen keskellä.

Ohjesääntöjen noudattaminen on automaattista valaistuneille

peili
Ohjesääntöjen automaattinen noudattaminen on erottamaton osa valaistuneen olennon elämää. Kuva: Wikimedia Commons

Ohjesäännöt siis ohjaavat mieltä oikeaan suuntaan, mutta tämän lisäksi niistä voi muodostua sisäistettyjä käytösmalleja.

Pitkään buddhalaisuutta harjoittaneen ei tarvitse juuri miettiä tappamisesta,varastamisesta tai valehtelusta pidättäytymistä, sillä se on luonnollinen osa elämää12.

Vielä pidemmälle vietynä ohjesäännöt ilmentävät valaistuneiden olentojen tapaa elää.

Täysin valaistuneen olennon on esimerkiksi mahdotonta tappaa, varastaa, valehdella tai harrastaa minkäänlaista seksuaalista toimintaa, sillä ne motiivit, joista tällainen toiminta kumpuaa, ovat täysin kadonneet valaistuneen olennon mielestä13.

Ohjesääntöjen perimmäinen tarkoitus on siis johtaa tilanteeseen, jossa ohjesääntöjä ei varsinaisesti enää tarvita.

Tämä tapahtuu kuitenkin vasta, kun rauha ja ymmärrys vapauttaa ihmisen haitallisista mielenlaaduista.

Meille suurelle enemmistölle ohjesäännöt tarjoavat oivallisen tuen ja turvapaikan.

Viitteet:

  1. Kolme toiminnan muotoa mainitaan suttissa yhtenään, esim. AN 3.109, MN 129, AN 3.23. 2.Kuinka Jalo kahdeksanosainen polku toimii kausaalisesti: AN 10.103. (Polkua voi tarkastella myös joustavammin, esim. MN 117.)
  2. Jos ajattelu, puhe ja toiminta on mallillaan, meditointi tapahtuu ilman tahtomista: AN 10.2.
  3. Standardiversio “oikeasta käytöksestä” usein puhuukin pidättäytymisestä “seksuaalisesta toiminnasta”: SN 43.8.
  4. Viittä harjoitussääntöä noudattavaa kutsutaan “eettiseksi”: SN 55.37.
  5. Esim. AN 10.217.
  6. Esim. AN 3.69. Etuliite a- (alobha, adosa, amoha) viittaa myös negatiivisten motiivien (tai juurten) puuttumiseen. Tämän takia ne käännetään joskus vastaamaan puutetta positiivisten ilmaisujen sijaan (ei siis anteliaisuus, vaan ei-ahneus tai vapaus ahneudesta yms.).
  7. Ihmiset voivat toimia tavalla, joka johtaa seuraavassa elämässä olemassaoloon, jossa sekoittuu nautinto ja kipu. Ihmisten lisäksi tähän lasketaan jotkut jumalolennot ja hieman kryptisesti “jotkus alamaailmassa elävät”. Luultavasti myös eläimet lasketaan tähän laajaan harmaaseen massaan, joten harmaan sävyt ovat todellakin monenlaiset. AN 3.23.
  8. Kuuluisan lausahduksen mukaan Buddha kannusti vain ja ainoastaan vihan “tappamista”, SN 1.71.
  9. Buddhan mukaan viiden ohjesäännön noudattaminen johtaa taivaaseen, esim. SN 37.24.
  10. Mm. AN 8.39, jossa viisi ohjesääntöä nostetaan myös eräänlaisiksi turvapaikoiksi Buddhan, Dhamman ja Saṅghan rinnalle.
  11. Ohjesäännöistä voi tulla luonnollinen osa ihmisen elämää melko varhain, mutta viimeistään virtaan astuneet pitävät automaattisesti viittä ohjesääntöä: AN 5.179.
  12. Esim. AN 8.41, jossa korostuu ohjesääntöjen luonnollisuus. Käskyjen sijaan ne ovat normaali tapa elää valaistuneelle olennolle.

2024

Back to Top ↑