Mitä on buddhalainen harjoitus?

Kuuntele julkaisu luettuna:

Anna palautetta: meditoikuinbuddha@gmail.com

Buddhalainen harjoitus ei ole vain meditointia

buddhapatsas
Buddhapatsas Pohjois-Intiassa. Kuva: Varun Singh

Buddhan varhaisissa opetuksissa henkinen harjoitus etenee vaiheittain ja suunnitelmallisesti.

Opetuksien ytimessä on pitkäjänteinen mielen sekä käytöksen harjoittaminen, joka johtaa askel askeleelta kohti syvempää rauhaa ja onnea1.

Iso osa buddhalaisesta harjoituksesta tapahtuu siis ennen meditointia2.

Eettiset periaatteet, ystävällisyyteen sitoutuminen ja oman ajattelun työstäminen3 luovat perustan meditoinnille. Näin ollen buddhalainen harjoitus sopii kaikille, ei vain himomeditoijille.

Jos mieli ei ole valmis meditoimaan, liiallinen meditointityynyllä istuminen voi olla jopa haitallista4.

On siis ensiarvoisen tärkeää ymmärtää, miten buddhalainen polku toimii.

Buddhalainen polku on onnellinen polku

polku
Buddhalainen polku vie kohti valoa. Kuva: Patrick Fore

Buddhalainen polku vie kohti syvää meditaatiota ja siitä kumpuavaa ymmärrystä, mutta rauhaa ja onnea on tarjolla ensiaskeleista lähtien.

Buddhan sanoin polku on hyvä alussa, keskivaiheilla ja lopussa5.

Buddha itse kuvasi harjoitustaan keskitieksi6.

Jaloksi kahdeksanosaiseksi poluksi nimetty keskitie väistää sekä aistillisuuden että itsekurittamisen.

Jalo kahdeksanosainen polku (ariyaaṭṭhaṅgikamagga) koostuu seuraavista osista7, joita avataan tarkemmin tulevissa julkaisuissa:

1. Oikea näkemys (sammādiṭṭhi)
Neljän jalon totuuden ymmärtäminen.
2. Oikea aikomus (sammāsaṅkappa)
Aikomukset ja ideat, jotka pohjaavat luopumiseen, ystävällisyyteen ja huomaavaisuuteen.
3. Oikea puhe (sammāvācā)
Puhe, joka on totta, sopusointuista, lempeää ja merkityksellistä.
4. Oikea toiminta(sammākammanta)
Pidättäytyminen tappamisesta, varastamisesta ja seksuaalisista väärinkäytöksistä.
5. Oikea elämäntapa (sammāājīva)
Vahingoittavan työn välttäminen.
6. Oikea pyrkimys (sammāvāyāma)
Neljä oikeaa pyrkimystä.
7. Oikea tietoinen läsnäolo (mindfulness)
Neljä meditoinnin kohdetta.
8. Oikea rauha (sammāsamādhi)
Neljä syvää meditatiivista tilaa, joita kutsutaan jhānoiksi.

Lähteet ja viittaukset:

  1. Asteittainen harjoitus (anupubba-sikkhā, engl. gradual training) ja harjoituksen seurauksena syvenevä onni kuvataan useaan otteeseen suttissa, mm. DN 2 ja MN 107. Opetus vaiheittaisesta harjoituksesta on vaihtoehtoinen tapa tarkastella harjoitusta ja jaloa kahdeksanosaista polkua.
  2. Edellä mainitussa asteittaisessa harjoituksessa meditointi on vuorossa vasta eettisyyden ja aistien vartioimisen/hillitsemisen (indriyesu guttadvāra) sekä muiden osasten (esim. syömishalujen hillitseminen ja hereilläoloon sitoutuminen) jälkeen. Muualla Buddha toteaa, että meditointia tulisi harjoittaa vasta käytöksen puhdistamisen jälkeen ja totuudenmukaiseen näkemykseen pohjaten. (Mm. SN 47.3).
  3. Kuten suttassa MN 19 osoitetaan, ajattelutottumukset syntyvät toiston seurauksena. Ajattelun muuttaminen on huolellisuutta ja sitoutumista vaativaa työtä, kuten kyseisen suttan vertaus lehmiä jatkuvasti kaitsevasta paimenesta osoittaa.
  4. Suttassa AN 9.3. kokematon munkki menee Buddhan varoituksista huolimatta yksin metsään meditoimaan ja palaa häntä koipien välissä takaisin. Buddha muistuttaa häntä muun muassa hengellisten ystävien ja eettisten periaatteiden tärkeydestä henkisellä polulla. Kuuluisassa opetuksessa MN 4 Buddha lisäksi toteaa, että vetäytyminen luontoon voi viedä järjen, jos meditoija ei saavuta samādhia.
  5. Ādikalyāṇā majjhekalyāṇā pariyosānakalyāṇā”, mm. AN 10.17
  6. Majjhimā paṭipadā, mm. Buddhan ensimmäisessä opetuksessa: SN56.11.
  7. Analyysi jalon kahdeksanosaisen polun eri osista: SN45.8.

Jutussa on käytetty lähteenä myös Bhante Sujaton kirjoitusta The Linked Discourses: the blueprint for Buddhist philosophy.

2024

Back to Top ↑