Löydä onni ystävällisestä toiminnasta
Buddhalaisuudessa ei seurata käskyjä, vaan tärkeintä on oppia lukemaan omaa mieltään.
Anna palautetta: meditoikuinbuddha@gmail.com
Buddhan opetuksissa maailmaa tarkastellaan jännällä tavalla. Buddhalainen näkökulma poikkeaa jonkin verran koko muusta maailmasta, ja tämä pätee myös aistinautintoihin.
Mutta mitä buddhalaisuudessa tarkoitetaan aistinautinnoilla?
Aistillinen maailma koostuu buddhalaisuudessa viidestä aistista, eli kaikesta nähdystä, kuullusta, haistetusta, maistetusta ja kosketetusta. Viidestä aistista nauttimista kutsutaan aistillisuudeksi tai aistinautinnoksi.
Heti kättelyssä käy siis selväksi, että “aistillisuudella” tarkoitetaan aika lailla kaikkea, mitä voi kuvitella. Elämä on päivä päivältä ja vuosi vuodelta viiden aistin tykitystä, joka usein kestää koko ihmiselämän.
Ehkä silloin tällöin meditoinnin tai muun harjoituksen avulla on mahdollista paeta aistillisesta maailmasta.
Yksi buddhalaisuudesta erityisen tekevä seikka on vapaus puritaanisuudesta. Elämästä, parisuhteista, viihteestä tai hyvästä ruoasta nauttiminen ei ole pahaa.
Buddhan opetuksista puuttuu ahdasmielinen asenne, johon usein törmää aistillisuudesta puhuttaessa. Se on jo itsessään melko vapauttavaa.
Varhaisista opetuksista löytyy jopa kohtaus, jossa Buddha puhuu meditointiharjoituksensa laiminlyöneille munkeille. Buddhan mukaan munkit jäävät paitsi sekä luostarielämän että tavallisen elämän nautinnoista.
Mutta mitä on sitten luostarielämän tarjoama nautinto? Se on sisältä löytyvää rauhaa, meditoinnin tuomaa onnea ja iloa.
Ihmiset janoavat nautintoa tavalla tai toisella. Buddha ei vastustanut nautintoa, sillä elämä ilman nautintoa on merkityksetöntä.
Nautinto on kolikon yksi puoli. Kääntöpuoli on se, että aistillisuudessa on Buddhan mukaan omat vaaransa.
Yksi buddhalaisuuden keskeisistä ajatuksista on elää hyvää elämää, jota ohjaa myötätunto ja ystävällisyys. Jos moraaliset rajat ylittyvät esimerkiksi varastamisen, pettämisen tai huonon käytöksen muodossa, menee aistinautintojen tavoittelu liian pitkälle.
Aistillisuudesta on siis nautittava selvien moraalisten rajojen puitteissa. Buddhalainen asenne on pidättäytyä vahingoittamasta itseä tai muita. Silloin maailmasta nauttiminen on hyväksyttävää.
Aistillisuus on kuitenkin ongelmallista myös muilla tavoin. Syvällisemmin tarkasteltuna yksi keskeisistä syistä on se, että aistillisuus on tietyssä mielessä meditoinnin vastakohta.
Meditoinnissa on kyse eräänlaisesta vaihtokaupasta. Mitä enemmän päästää irti aistillisesta maailmasta, sitä enemmän meditointi syvenee. Ja vastaavasti mitä tiukemmin pitää kiinni maailmasta, sitä pinnallisemmaksi jää meditointi.
Usein ihmiset haluavat nauttia molemmista, mutta tosiasia on, että edessä on aina valinta. Molemmista ei voi nauttia täysin rinnoin samanaikaisesti.
Aihe aiheuttaa väärinymmärryksiä varsinkin lännessä, jossa buddhalaisuus on vielä varsin uusi ilmiö. Ihmiset eivät täysin ymmärrä, mitä näillä käsitteillä tarkoitetaan. Siksi olisi hyvä lukea hieman Buddhan opetuksia, joista asia käy selväksi.
Lopulta kyse on melko itsestäänselvästä jutusta. Jos nauttii aistinautinnoista tarrautuu aistillisuuteen. Tarrautuminen seuraa aina nautiskelun kannoilla. Silloin tahtoo olla keskellä aistillista maailmaa, nähdä vaikuttavia maisemia, nauttia parisuhteista, ruoasta ja kuulla kaunista musiikkia.
Eikä siinä mitään, ehkä se musiikki onkin kaunista. Mutta nautiskelu johtaa tarrautumiseen. Kun sitten on meditoinnin aika, ei irti päästäminen onnistu. Luopuminen ja irti päästäminen on nautiskelun vastakohta.
Mitä enemmän haluaa matkata sisimpään meditoinnissa sitä enemmän on päästettävä irti viidestä aistista. Tämän seikan käsittäminen auttaa ymmärtämään, miksi on olemassa luostareita.
Munkit ja nunnat eivät ole maailman kieltäviä tylsimyksiä ja masokisteja, jotka istuvat yksin metsässä itkemässä.
Luostarielämän tarkoitus on kannustaa ulkoisista asioista luopumista, jotta on mahdollista sukeltaa syvemmälle mielen sopukoihin. Maallikkoelämässä se on paljon vaikeampaa.
Vielä syvällisemmässä mielessä aistillisuus kahlitsee meidät saṃsāraan, mikä tekee siitä todella ongelmallista.
Saṃsāra on paalinkielinen sana, joka tarkoittaa olemassaolon kierrettä. Synnyt siellä, kuolet täällä, jälleensyntymää ja jälleenkuolemaa.
Jälleenkuolema on sovelias sana, koska kuolema ei koita vain kertaalleen. Jos syntyy uudelleen, myös kuolee uudelleen. Se on osa ongelmaa.
Kaikista isoin ongelma elämässä on side saṃsāraan ja siteistä vahvin on aistillisuus. Aistillisuudessa on aina kyse tulevaisuudesta, jatkuvasta liikkeestä jonnekin muualle, haluamisesta ja tyytymättömyydestä tähän hetkeen.
Jatkuvalla liikkeellä ihminen projisoi itsensä tulevaan ja kahlitsee itsensä pitkäksi pitkäksi aikaa, uudelleen ja uudelleen.
Siinä olivat siis aistillisuuden ongelmat. Käsittely osoittaa buddhalaisuuden tasapainoisuuden. Buddhan opetuksissa punnitaan asioiden tuomaa nautintoa, niihin kuuluvia ongelmia, ja pyritään löytämään keskitie.
Buddhalaisuudessa onkin usein kyse keskitiestä ja sama pätee myös aistillisuuteen.
Buddhalainen harjoitus tapahtuu luonnollisesti. Tarkoitus on antaa meditoinnin syventyä ja päästää irti asioista, jotka muuttuvat kuin itsestään merkityksettömiksi.
Aistillisuus väistyy taka-alalle ja meditoinnista tulee tärkeämpää. Kaikki tapahtuu ilman pakotusta tai puskemista. Kyse on kauniista polusta.
Kirjoittaja on kokenut norjalainen buddhalaismunkki. Hän on tunnettu sutta-keskeisistä retriiteistään ja käännöstyöstään luostarisääntökokoelma Vinayan parissa.
Tämä teksti on käännöskatkelma Ajahn Brahmalin puheesta, jonka voi kuunnella kokonaisuudessaan täältä.
Buddhalaisuudessa ei seurata käskyjä, vaan tärkeintä on oppia lukemaan omaa mieltään.
Toinen osa kokeneen suomalaismunkin Buddhalaisuuden perusteet -sarjasta.
Hiljaisuus on kultaa, mutta myös kaunis puhe voi olla lahja.
Ensimmäinen osa kokeneen suomalaismunkin Buddhalaisuuden perusteet -sarjasta.
Lue inspiroiva tarina naisen matkasta Laosista britteihin.
Buddha ei tapellut ajatuksiensa kanssa, vaan sovelsi niihin viisautta.
Enemmän ystävällisyyttä, vähemmän kontrollointia, peräänkuuluttaa Ajahn Brahm.
Ven. Canda muistuttaa, että lootus ei kasva ilman mutaa.
Viisaat oletukset ovat tärkeä osa buddhalaista polkua.
Buddhalainen harjoitus pähkinänkuoressa.
Yksittäinen opettaja on riskialtis turvapaikka, sanoo Ajahn Brahmali.
Kaikki lähtee tosiasioiden tunnustamisesta.
Elämä ilman nautintoa on merkityksetöntä, sanoo Ajahn Brahmali.
Ajahn Brahmin mukaan ystävällisyys voittaa yksinäisyyden.
Mistä kaikki alkoi.